Vieraskynän kirjoittanut Elisa Heikura
”Atk-hommissa on kaks vaikeeta asiaa:
1. Asioiden nimeäminen
2. Cachen invalidointi
Törmäsit just ekaan. 🙂”
Näin minulle todettiin sen jälkeen, kun olin seikkaillut seikkaperäisesti yhden WordPress-sivuston syövereissä etsimässä referenssi-sisältötyyppiä. En löytänyt sitä artikkeleista, en sivuista, en tunnustuksista enkä haastatteluista. En havainnut refejä, caseja, asiakastarinoita enkä testimoniaaleja missään, vaikka kuinka tihrustin. Lopulta käännyin lakki kourassa kehittäjän puoleen.
Hän lohdutti eksynyttä kertoen, miten asioiden nimeämisen lisäksi uutta sisältötyyppiä WordPressiin luotaessa eniten aikaa menee siihen, että valitsee (valmiista listasta) mikä ikoni sisältötyypille valikkoon laitetaan. Kuten omakin harhailuni osoitti, sillä on yllättävän paljon merkitystä, miten intuitiivisia ja havainnollistavia nimet ja ikonit ovat.
Kehittäjän intuitiolla liiketoiminnan tottumuksiin
Keskustelumme jälkeen löysin referenssit (kohdasta ‘Työt’, ihan loogisesti), mutta oivalsin myös, että asioiden nimeäminen on usein nimenomaan verkkosivujen kehittäjän harteilla. Kehittäjä joutuu tekemään lukuisia tällaisia mikropäätöksiä verkkosivua rakentaessaan.
Millä nimellä kutsutaan asiakastarinoita? Yhteydenottosivua? Entäs etusivun nostoja tai blogiartikkeleita? Mikä nimi annetaan tälle nappulalle? Mitä kirjoitetaan tähän hakukentän ohjetekstiin?
Joskus tällaisen mikro-copyn tukena on markkinoija. Kuitenkin useimmiten – etenkin verkkosivun sisäisen käyttöliittymän osalta – nämä hoituvat kehitystyön ohessa eräänlaisella intuitiolla ja kokemuksen tuomalla oletuksella. Kehittäjä pyrkii mukailemaan organisaation omaa kieltä ja toimintatapoja asioita nimetessään, mutta aina ei ole tiedossa, mikä organisaation oma kieli on.
Miksi asioita kutsutaan, miksi asioita kutsutaan
Semantikko, diskurssianalyytikko ja kielifilosofi minussa haluaisi paasata ummet ja lammet siitä, miksi valitsemillamme sanoilla on merkitystä ja miksi ei ole yhdentekevää se, millä nimellä asioita kutsumme. Nomen est omen, nimi on enne, totesi Plautus jo ennen ajanlaskumme alkua.
Arkisellakin tasolla tiedämme, että sanat ohjaavat ajatuksiamme ja valintojamme. Siksi kiistelemme siitä, voiko kasvimaito olla maito ja ovatko ongelmat ongelmia vai haasteita. Siksi Postista tuli Itella ja Itellasta jälleen Posti. Siksi organisaatiot määrittelevät tone of voiceja.
Silti hämmästynyt havaintoni on se, että verkkosivuja rakennettaessa pysähdymme yllättävän vähän sanavalintojen äärelle jo projektin alkumetreillä. Siitä seuraa se, että käytämme kieltä aika hövelisti ja epäjohdonmukaisesti. Vaihdamme sanoja lennossa, muutamme mieltämme kielestä, emmekä pysy päätöksissämme.
Minua aikanaan oikealle polulle ohjeistanut kehittäjäkin totesi:
“Joskus valikossa ja otsikossa käytettävä termi saattaa vaihtua vielä loppumetreillä ja sitten se jää vaihtamatta joka paikkaan. Ja esimerkiksi tietokantaan sitä teknistä nimeä ei niin vaan vaihdetakaan.”
Liiketoiminnan kieli on myös kehittäjän kieli
Liiketoiminnan kieli tuodaan markkinoijien ja sisällöntuottajien avulla osaksi verkkopalvelun sisältöjä ja käyttöliittymää. Mutta tämä ei vielä riitä. Liiketoiminnan kielen pitäisi olla johdonmukaisesti myös osa verkkopalvelun sisäistä käyttöliittymää.
Tämä tekee verkkopalvelusta helppokäyttöisen ja loogisen. Lisäksi yhtenäinen kieli vahvistaa organisaation samansuuntaista toimintaa kaikessa tekemisessä, joka ikisessä kohtaamisessa, jokaisella tasolla.
Siksi projektin alussa kaikkien, niin projektipäällikön, designerin kuin kehittäjänkin on hyvä jutella liiketoiminnan edustajien kanssa, mikä on organisaation kieli. Millä nimillä asioita on ollut tapana kutsua? Mitkä sanat edustavat sitä, mitä organisaatio itse haluaa olla ja edustaa?
Näin voidaan projektissa tehdä valistuneita päätöksiä loogisten arvauksien sijaan.
